Kaikki pennut lähtivät sunnuntaina uusiin koteihinsa sopivasti hiihtolomaviikon alussa – ja kovassa lumimyrskyssä.
Hei, teidänhän piti poseerata lähtijäiskuvassa!
Lopettakaapas nyt se riehunta!
Kyllä se nyt taitaa olla aika lähteä omiin koteihinne...
Tietääköhän ne nyt varmasti kuka minnekin on menossa... kyllä varmaan!
Ja minä lähden ensimmäisenä. Hei, hei Mette-mamma, kiitos maidosta! Hei, hei isäntäväki, kiitos hoidosta!
Mesitassun Kennel 
Hei vaan mamma ja muu väki!
Automatkasta en muista mitään (kertoivat ajokelin olleen ”extreme”). Minä nukahdin alta aikayksikön punaiseen kassiini. Pari päivää olin vähän pöpperöinen, mutta nyt elämä maistuu. Olikos se niin, että mäyräkoira EI ole sylikoira? Minä niin viihtyisin uuden kotiväkeni halinnassa. Siis silloin, kun riehuleikeiltäni väsähdän. Nämä sanovat täällä, että minulta loppui akku…
Kun olen pirteä, tutkitaan yhdessä paikkoja ja jopa ulkona ollaan käyty paristi. Se oli kyllä inhottavan, värisyttävän kauheaa! Jospa minä olenkin kotikissa? No ei vaisinkaan! Äijämäinen koiruus minä olen. Joka kerta, kun uniltani herään, olen astetta reippaampi.
Mamma, kyllä minä sinua vähän kaipaan,
mutta älä huoli, kyllä me kaikki maailmalla pärjätään!
Tervesin M